Jyväskylän kouluissa ja varhaiskasvatuksessa resurssit ovat liian tiukat, sillä lähestulkoon kaikesta on säästetty. Tukea ei saa riittävästi, ryhmäkoot kasvavat, oppimateriaalitilanne on kehno ja lukiolaisilta leikataan vuodesta toiseen.

Päiväkodeissa ryhmät ovat suuria ja pedagogisia johtajia ei enää ole. Monet kasvattajat kokevat, etteivät he yksinkertaisesti pysty tekemään työtänsä kunnolla. Ammattilaiset tekevät parhaansa pitääkseen homman kassassa, mutta säästöt otetaan viime kädessä henkilökunnan sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

Tilanne on kriittinen, ja se pitää korjata pian, jotta turvataan lasten, nuorten ja kasvattajien hyvinvointi.

Korjaaminen kuulostaa hyvältä, eikö? Tätähän kaikki haluavat, tietysti.

Ongelma on, että muutokset tarvitsevat rahaa, jota Jyväskylällä ei juuri ole. Kauniit puheet eivät riitä, jos päättäjät eivät ole valmiita rahoittamaan parannuksia.

Rahaongelma on todellinen ja juontaa juurensa suuressa määrin siihen, että valtionosuudet kohtelevat Jyväskylää epäreilusti: Jyväskylä saa valtiolta samoihin palveluihin satoja ja jopa tuhat euroa vähemmän per asukas kuin valtaosa muista isoista kaupungeista.

On järjetöntä, että kiristämme tilannettamme vapaaehtoisesti niin tiukaksi, että kouluissa ja päiväkodeissa eletään jatkuvasti äärirajoilla. Opettajat ovat väsyneitä, lapset ovat väsyneitä.

On välttämätöntä nostaa kuntaveroa, jotta saamme palvelut säälliselle tasolle. Sitten jos tai kun valtionosuusjärjestelmä korjataan, ja valtion rahahanat suuntautuvat Jyväskylään, voidaan miettiä matalampaa veroa.

Nyt riittäviä rahoja ei yksinkertaisesti ole otettavissa muualta, sikäli kun haluamme olla elävä kaupunki, jossa on liikuntaa, kulttuuria, turvalliset tiet ja muutakin sisältöä elämään kuin pelkät peruspalvelut.

On järjetöntä, että vertaamme veroprosenttiamme kaupunkeihin, joiden taloudellinen tilanne valtiontukien osalta on selvästi erilainen kuin omamme. Tällä hetkellä lähiseudun kunnista vain Muuramella on Jyväskylää matalampi veroprosentti, ja korottamisvaraa on.

Esimerkiksi joitain kymppejä lisää veroja keskituloiselle mahdollistaisi jo parannuksia. Ilokseni olen huomannut, että moni palkansaaja on itsekin valmis maksamaan lisää veroja, jotta tilannetta saataisiin parannettua, eikä suinkaan veroprosentti ole tärkeämpi kuin varhaiskasvatuksen ja koulutuksen laatu. Pelkkä hyvä tahto ei pelasta tilannetta, ja koulujen ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset sekä lapset ja nuoret ansaitsevat parempaa.

Julkaistu Keskisuomalaisen verkossa 6.4.2025.